Starttasin toisen opiskeluvuoteni tänä syksynä ja alkukankeuksien jälkeen kaikki kurssitkin ovat nyt tulilla. Ihan ensimmäistä kertaa elämässäni oli KIVA palata takaisin kouluun sekä olen innostunut (lähes) kaikista kursseistani! Mikään ei ole kuivaa pakkopullaa, vaan menen luennoille aina silmät kiiluen innostuksesta (tai no en nyt ihan, kahvikuppi kourassa ja silmät puoliummessa useimmiten) ja kiinnostuneena seuraan opetusta. Vieläkin olen ihan varma siitä, että olen oikealla alalla! Onneksi, sillä haluankin jo suunnan elämälleni. Kolme välivuotta ajelehdin etsien sitä suuntaa. Ja oonhan mä jo vanhakin aloittamaan enää uusia ammattiopintoja! Tai en ole tietenkään oikeasti, mutta omasta mielestäni. Kauhee kiire valmiiksi, vaikka eihän me koskaan valmiita olla.
Tänään meidät jaettiin eräällä projektikurssilla projektiryhmiin ja oon tosi innoissani siitä hommasta! Pääsin just siihen projektiin, mihin olisin eniten halunnutkin. Juuri ennen ryhmiin jakamista ehdin mietiskellä, että mulle kelpaa kyllä mikä tahansa projekti, kaikki ne on kiinnostavia, mikä sai mut vielä vakuuttuneemmaksi siitä, että olen oikealla alalla. Kaikki kiinnostaa ja tahdon tehdä kaikkea!
Tää todellakin taitaa olla elämäni parasta aikaa. Mulla on nyt tosi kivat harrastukset ja koulu on ihan megakiinnostavaa ja töissäkin viihdyn. Kaikki on vaan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti