Bileet on yks opiskelijaelämän isoista osista ja niitä järjestetään joka viikko, ellei useamminkin viikossa. Muutama päivä sitten olikin vuoden suurimmat opiskelijariennot eli Kauppakadun Appro, missä kävin suorittamassa Cum Lauden sekä kaamean kännin. Muuten tämä syksy on bileiden osalta ollu hiljaisempi kuin viime syksy. Tokihan koulun puolesta on järkätty yhtä paljon tai enemmänkin kaikkia kissanristiäisiä tai muita muutenvaan mennään baariin juomaan -iltamia, mutta omat opiskelukaverit on rauhoittuneet ja minäkään en enää yhtä innosta tärisevänä kirmaa juomatarjouksien perässä kaikkiin tapahtumiin. Työt tulee välillä tielle, mutta se on vain yksi mun bilettämistä rajoittavista syistä. Toinen on sit rahanpuute. Viime syksynä olin jo valmiiksi päättänyt ottaa kaiken irti opiskelijaelämästä, kun kerta kesti niin kauan, että pääsin siihen kiinni, ja viimeisten pennosten käyttö juhlimiseen oli täten perusteltua. Tälle syksylle olen taas päättänyt, että pyrin säästämään rahaa, jotta vaihtoon hakiessani olisi pieni pohjakassa, eikä sit ulkomailla tarttis köyhäillä.
No on mulle myös alkanut tulla kännimorkkiksia. Mun mielestä on kauheen kivaa vetää hurjat pleksit ja olla ihan järjenvastaisessa kännissä, mutta jos mä oon seurueesta ainoa hirveessä humalassa, niin ei se silloin oo hauskaa. On mulla hauskaa myös sellaisessa sopivassa humalassa, mutta sen onnistuminen on vielä vähän tuurista kiinni; on niin helppo juoda vaan lisää. Tänä vuonna myös syksy tuntuu enemmän syksyltä. Bilehileenä hilluminen kiinnostaa enemmän kesäisin ja nyt taas tykkäisiä rauhoittua hyvällä porukalla sohvannurkkaan tuijottamaan jotain huonoa leffaa ja syömään popcornia. Ja karkkia. Ja jätskiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti