Tänään kävin salilla. Lauantaina juoksen elämäni ensimmäisen puolimaratonin (tai ainakin yritän). Juoksemisen ja muun kuntoilun lisäksi käytän vapaa-aikaani kilpaurheiluvalmennukseen, tutorointiin sekä käyn osa-aikatöissä. Kuitenkin olen mielestäni laiska ihminen. Siivota, tiskata ja pyykätä on pitänyt jo kauan, mutta en saa aikaiseksi. Sekamelska ei kyllä minua häiritse ja vaatteet eivät pääse kovin nopeasti loppumaan, tiskejäkin on vain muutama astia kerääntynyt, mutta silti pitäisi nämä hommat hoitaa. Treenatakin voisin ahkerammin, koulujutut hoitaa tehokkaammin, suunnitella valmennus paremmin sekä tutorointiinkin käyttää enemmän yritystä. Aina pitäisi vaan tehdä enemmän ja tehokkaammin ja paremmin.
Yksinkertaisinta olisi syyttää tästä riittämättömyyden tunteestani tätä suorituskeskeistä yhteiskuntaamme, jossa ihmisellä lähestulkoon ei ole edes oikeutta olla olemassa, jos ei tee tulosta ja alistua kohtaloonsa yhteiskunnan aivopesemänä suorituskeskeisyyteen. Minä syytän itseäni. Vaadin itseltäni enemmän, kuin olen valmis panostamaan. Jokainen telkkarin edessä vietetty "turha" hetki lisää moraaliseen krapulaani. Turhalla tarkoitan nyt sellaista iltaa, jolloin jumiudun tuijottamaan jotakin sarjaa usean jakson ajaksi, vaikka olisi paljon muutakin tähdellisempää tekemistä. 1-2 jaksoa päivässä olisi optimi, oman standardieni mukaan siis. Pitäähän ihmisen välillä rauhoittua vaan aloilleen, mutta sitä aloilleen rauhoittumista ei kovin montaa tuntia hereilläolosta tarttisi tehdä. Minä senkin laiska paska, minä.
Muissakin asioissa annan itselleni aivan liian helposti periksi. Esimerkiksi syöminen ja rahankäyttö. Heikko olen, olisinpa vahvempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti