Mä oon aina ollut aika huono konflikteissa. En tykkää riidellä enkä varsinkaan puhua inhottavista asioista. Joten mä usein turvaudun mököttämiseen. Tiuskin ja mökötän ja osoitan mieltäni sen sijaan, että sanoisin suoraan ne asiat, jotka mua vaivaa. Olen yrittänyt opetella hoitamaan asiat reilusti puhumalla ja mainitsemalla asioista, jotka mua häiritsee. Joskus kuitenkin asian ääneen sanominen synnyttää sodan, jos toisella puolella oleva henkilö ei ota "kritiikkiä" kovin hyvin vastaan. Tämmöisen tilanteen jouduin kokemaan toisen kämppikseni kanssa muutama viikko sitten.
Mun mielestä kämppisasumisessa pitäisi kaikista sellaisista asioista, jotka vaikuttaa kaikkiin kämpässä asuviin, neuvoitella näiden muiden asukkien kanssa. Ilmeisesti kämppikseni on eri mieltä, sillä hänellä "pitää olla oikeus". No joo joo, aikomukseni ei ollut ottaa sitä oikeutta pois, vaan varmistaa, että mulla on samanlainen oikeus vaikuttaa näihin juttuihin; neuvottelun kautta. Kamoon, ei ole vaikea asia. Homma kuitenkin jatkui samanlaisena, vaikka muutaman kerran olin maininnut nätisti. Eräänä väsyneenä iltana kuitenkin repesi varsinainen riemu, kun toivettani ei oltu taaskaan huomioita ja rupesin sit huutamaan ja riehumaan. Olin oikeasti tosi vihainen ja väsynyt ja nälkäinen, joista kaikki vähän lisäsivät siihen reaktiooni. Tämän purkauksen jälkeen asiaa selviteltiin facebookissa muutaman päivän ajan, mutta kun vastassa on nuori ihminen, jonka tapa hoitaa konfliktit on ilmeisesti olla hiljaa ja toivoa, että muut lukevat hänen ajatuksiaan ja riidan jo syntyessä paeta paikalta, niin olihan se vähän kuin olis hakannut päätä seinään. Facebookissa siksi, että en ehdi olla kokotna juuri koskaan.
Tunnelma on vieläkin hieman kireä, mutta asiasta ei puhuta. Toisen kämppikseni kanssa tulen toimeen ihan kuin ennenkin, eikä hänen kanssaan ole mitään hämminkiä koskaan ollutkaan. Tuon toisen kanssa en ole jutellut kuin moit kotiin tullessa ja huomenet aamuisin. "Onneksi" olen niin saatanallisen kiireinen, että harvoin edes näen kämppiksiäni nykyään ja senkin kotonaoloajan joudun käyttämään omassa huoneessani homehtuen ja koulujuttuja kirjoittaen.
Täytyy nyt vain toivoa, että viesti on mennyt perille ja se on ymmärretty, vaikka tuo ei siihen viestien vaihtoon juuri osallistunutkaan. Jos homma alkaa toimia, niin hyvä. Jos taas ei, niin sit koko hässäkkä täytyy toistaa. Mielellään ilman raivoamista kuitenkin ja ihan suoraan puhumalla. Siitä se ei voi karata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti