Olen ollut laiska, tyhmä ja saamaton tämän blogin kanssa. Mä haluaisin kirjoittaa, mutta ilmeisesti mulla ei riitä aivotoimintaa niin pitkälle. Tän tarkoitushan olikin muistuttaa mua siitä, miten ajatellaan omilla aivoilla arkipäiväisistä asioista, mutta heikosti menee.
Sellainen aihe tuli eilen mieleen kuin liikennesäännöt. Kaikille niitä opetetaan jo alakoulussa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden osalta ja autoilijoiden säännöt sitten autokoulussa, silti valtaosa väestöstä tuntuu olevan täysin kujalla siitä, miten liikenteessä tulee käyttäytyä. Jalankulkijat eivät osaa kävellä oikeassa reunassa eivätkä edes väistää oikeaan reunaan, kun joku soittaa kelloa. Ne vilkaisee taaksepäin ja jää poukkoilemaan siihen keskelle tietä eivätkä lopulta väistä kumpaankaan suuntaan, koska eivät ehdi ennen kuin takaa tuleva pyöräilijä on jo jommalta kummalta puolelta pujotellut ohi. Eräänä päivänä yritin päästä keski-ikäisen pariskunnan ohi, jotka valtasivat taidokkaasti koko kevyen liikenteen väylän. Soitin kelloa kolmesti, ennen kuin kumpikaan reagoi mitenkään. Mies vilkaisi taakse ja siirtyi tien reunaan, nainen jatkoi keskellä katua ja mies sitten hänelle sanoi, että ei kävelisi keskellä tietä. Tähän se nainen sitten tuhahti, että "Mä oon nyt tässä!" Aha, oo sä siinä, niin mä ajan sun päälle. Uskomatonta, ettei viitsi väistää, vaikka soitin kelloa useankin kerran! Keskellä talvea ei ole otollisin aika pujotella kovin hankalista paikoista. Ihan jo suoraan ajaminen tarjoaa tarpeeksi haastetta.
Pyöräilijät eivät siellä oikeassa reunassa osaa ajaa yhtään sen paremmin, vaan mutkittelevat keskellä väylää ja suhaavat miten sattuu. Myönnettäköön, että talvikeleillä hankala alusta tarjoaa oman lisänsä sen menopelin ohjaamiseen, mutta ongelma ei poistu kesälläkään.
Autoilijoiden suurin ongelma tuntuu olevat suojatiet. Niidenhän kuuluisi siis antaa tietä suojatietä ylittäville ja suojatielle astuville jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Kuinka moni antaa? Erittäin harva. Useammin kuulee tööttäilyä, kuin näkee autoilijan pysähtyvän asiallisesti antamaan tietä. Asuinkaupungissani on myös eräs erityisen vaarallinen risteys, missä samaan suuntaan vie kaksi kaistaa. Kun yksi kiltisti pysähtyy päästämään jalankulkijan yli, niin toiselta kaistalta kaverit posottavat ohi edes tajuamatta, että hei tuossa viereisellä kaistalla on auto pysähtynyt ennen suojatietä eli sieltä varmaan kohta joku taapertaa eteen.
Näiden urpojen keskellä koen suunnatonta road ragea jo ennen kuin astun edes ovestani ulos ja riippumatta siitä, millä välineellä olen liikkeellä. Se on ihan varma, että jo muutaman korttelin matkalla joku (yleensä useampikin) ääliö onnistuu vaarantamaan itsensä ja muiden liikkeellä olevien turvallisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti